Nimi	Moon Aavetar "Veera"	Omistaja	Viehättävä, Ram. VRL-02286
Rotu	Suomenpienhevonen	Kasvattaja	Moondance
Skp & säkä	Tamma & 148cm	Koulutus	Yleispainotteinen, Va B & 100cm
Syntymäaika	20.07.2008	Rekisterinumero	VH05-018-1790
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen

 

Meriitit & näyttelyt VIR MVA Ch, myönnetty 00.00.2000 ERJ-III 8+47+16,25+1,4+10=82,65 20.02.2009 Viehättävä +irtoSERT  pt: Peppi S. 20.02.2011 Viehättävä +irtoSERT, pt: Anette N.

Jälkeläiset 07.02.2009 t. Viehättävän Kaunotar (Viehättävän Viivakoodi) 30.05.2009 o. Harhaluulo HUI (Lakean Heikka)  30.06.2009 o. Aatami HUI (Eemeli U) 30.12.2010 o. Viehättävän Jami  (Jasper U) 20.05.2011 t. Halipula HUI (Onnen Hermanni)

Moon Aavetar on yleisesti näpsäkkä ja rehellinen tamma. Tallissa sen kanssa on mukava touhuta, sillä Veera toimii järkevästi, hosumatta, sähläämättä, purematta ja potkimatta. Tamma on mukava kaveri niin tallissa kuin ratsunakin.

 

Hoitaessa Veera seisoo paikoillaan. Hieman herkkänahkaisena pehmeä harja kelpaa sille parhaiten, varsinkin vatsanalus kannattaa harjata pehmeimmällä mahdollisella.  Veera nauttii harjauksesta ja muusta hoidosta niin paljon, että se saattaa jopa nukahtaa pystyyn kesken hoitotoimenpiteiden. Vähintäänkin alahuuli lerputtaa ja tamma rentoutuu. Kunnon mutakylvyn jälkeen tammalla ei ole mitään perusteellista pesua vastaan. Satulaa ei saa Veeran selkään heittää kauhean kovasti. Tamma on melko herkkä, joten kannattaa nostaa satula ylös kaulalle ja liu'uttaa se paikoilleen. Jos se satula selkään heilautetaan liian kovaa, Veera hermostuu ja tiputtaa satulan selästään. Suitsimisessa tuskin tulee ongelmia, sillä kuolaimet tamma ottaa suuhunsa kiltisti.

 

Ratsastaessa Moon Aavetar on rehellinen.  Siltä löytyy kapasiteettiä niin esteille kuin kouluunkin ja työnteosta se pitääkin. Ratsastajan miellyttäminen on Veeralle ominaista. Tamma on hyvin herkkä avuille, varsinkin pohkeelle. Pohkeiden tulee olla hyvin pehmeät ja ohjatuntumakaan ei saa repiä tamman suuta. Tällainen ratsastaja ei saa mitään aikaiseksi Veeran kanssa.

Kouluratsastuksessa Veera toimii hyvin, se menee helposti pyöreäksi ja peräänantoon. Se osaa Vaativa B tasolle asti ja menestyy hyvin. Veera toimii välillä ajatuksen voimalla. Veera on reipas tamma, mutta pelkästään siihen, että tamma on kaulasta pyöreässä muodossa, ei kannata tyytyä. Siitä nimittäin saa irti enemmänkin ja pelkästään kaulan pyöreys ei merkitse hyvää ravia. Pohkeitakin pitää käyttää, mutta pidätteitä pitää tehdä myös yhtä lailla. 

 

Esteillä Veera tykkää kovasta vauhdista. Ennen estettä kannattaa hieman hidastaa ja koota askelia, jotta ponnistuspaikka olisi hyvä. Veeralta riittää ponnistusta aina 100cm asti. Se tiputtaa harvoin ja pitkä laukka-askel antaa sille hyvän ajan. Kannattaakin valita pidempi tie, pienemmän epävarman oikotien sijaan. Tamma on nopea, mutta huonosta hyppykulmasta tulee vain puomin pudotus. Veera ei pahemmin pelkää erikoisesteitäkään, vaan menee varmasti yli mitä kummemman näköisistä hökötyksistä. 

Maastossa Veeralla on mukava ratsastaa. Vaikka se on reipas, se osaa myös käyttäytyä. Kisoissa Veera on hieman jännittynyt, muttei näytä sitä muutoin kuin hieman jäykin askelin ja ne saa lämmittelyssä unohtumaan. Suoritus menee yleensä hyvin ja Veera keskittyy täysillä ratsastajan ohjeisiin.

 

Eläinlääkärin tarkastuksessa ja kengityksessä se on kiltisti häsäämättä. Se tietää aiheuttavansa enemmän kipua tai harmia sähläämällä, joten se on päättänyt pysyä rauhallisena. Muiden hevosten seurassa Veera on hieman pomottava, mutta yleensä sen voi laittaa tarhan kenen tahansa kanssa. Trailerissa Veera on kiltisti. Lastauksessa kannattaa olla raippa mukana, muutoin saattaa mennä ohi trailerin

© tallin omaisuutta (Ram.)

i Koistilan Ludvig   sph-o, 147cm   YLA2	ii Nokikolari 69   KTK II	iii AK Kadoksissa   VIR MVA Ch, KTK-III
		iie Aakuun Ruhtinatar
	ie T.A. Varpunen -	iei Viimeinen Tinasotilas  KTK-III, KRJ III, SLA-II
		iee Troijan Virvaleikki   KRJ-III
e Mörkövaaran Aaveritari   sh-t, vrt, 154cm    YLA2, ERJ-II	ei Mörkövaaran Laukkuvaras   YLA2, SLA-I	eii Kurittoman Leijonaraita  YLA2, KRJ-IV
		eie Ellenin Titta   VIR MVA Ch, VVJ-II, KRJ-II
	ee Veripiika KAT   YLA2	eei Nefertarin Xalmiakki
		eee Lakean Maktaleena   Ch, KTK-III,  YLA2, ERJ III,  SLA-II

 

    

Aavetteren isä Koistilan Ludvig oli pienkokoinen suomenhevosori, jolta löytyi säkäkorkeutta 147 senttimetriä. Villeksi kutsuttua oria on luonteeltaan kuvailtu ruunamaiseksi ja todella mukavaksi herraksi. Pojan kanssa ei siis pahemmin ollut käsiteltäessä ongelmia, niin maasta- kuin selästäkään käsin. Kuitenkin kiimaiset tammat saivat Villen aina pikkaisen sekaisin. Orilta löytyikin erityinen kiinnostus tammoja kohtaan. Villen kasvatti myös erittäin tunnettu suomenhevos kasavattaja, Koistila. Ville oli koulupainotteinen kerra, jonka koulutus ylsi Vaativa B tasolle saakka. Se on kilpaillut kuitenkin myös muissa lajeissa ja haalinut niistäkin sijoituksia ihan mukavasti. Orilta löytyy Veeran lisäksi kaksi jälkeläistä.
 
ii Nokikolari 69 oli upea kantakirjaori. Se kantakirjattiin KTK-II palkinnolle orin vielä eläessä. Rakenteeltaan poju olikin erittäin komea naisten naurattaja. Nolikseksi kutsuttu ori oli kooltaan myös suomenpienhevonen. Korkeutta siltä löytyi 146 senttimetriä. Nokikolari asui elämänsä Keinumäessä, kunnes upea talli lopetti toimintansa ja ori katosi sen sileän tien. Painotteeltaan Nolis oli yleispainotteinen. Luonteeltaan sitä kuvailtiin riehakkaaksi pojaksi, joka nautti tammojen perässä juoksemisesta.
 
iii AK Kadoksissa  oli todella upea suokkiori! Kadoksi kutsutun orin kasvatti Anniksen talli, josta ori myytiin Pientila Vikkelään. Väriltään rautias ori oli upearakenteinen tapaus. Se kilpaili näyttelyissä aktiivisesti ja palkittiinkin VIR MVA Ch - palkinnolla. Kado on myös kantakirjattu II palkinnolla. Näyttelyissä ori on saanut jopa 12 kunniamainintaa, 8 irtoSERTiä sekä 2 MVA sertiä. KRJ koulukisoja orin kalenterista löytyy 137 kappaletta joista 12 kpl on sijoituksia (joista voittoja 3 kpl). Jälkeläisiä Kapolla oli 5 kappaletta. Luonteeltaan herraa on kuvailtu näin: "Kadossa yhdistyy suomenhevosten luonteenpiirteiden kaksi ääripäätä: toisinaan se on kiltti ja rauhallinen, eikä loiki yhtään ympäriinsä, toisinaan se taas ärsyyntyy pienimmistäkin jutuista ja säikkyilee tahallaan kun  työ ei maita. Tämän hevosen aatteista ei kukaan koskaan pääse täysin perille."
 
iie Aakuun Ruhtinatar oli v. 2006 syntynyt suomenhevostamma. Tintiksi kutsuttu neiti oli valjakkopainotteinen tamma, joka kilpaili kuitenkin myös koulussa ja esteillä. Sijoituksia valjakosta löytyy 11 kappaletta. Muita sijoituksia tamman kalenterissa puolestaan on 3 kappaletta. Tintin kanssa on kokeiltu myös WRJ:tä. Väriltään tamma oli kauniin rautias. Sen päässä oli upea pyrstötähti. Tamman on kasvattanut russeihin panostava Acantha Farm, josta se myytiin Tuulikujalle. Luonteeltaan tammaa on kuvailtu ärhäkäksi ja vaikeaksi ratsuksi.
  
ie T.A. Varpunen oli Vipeltäjän kasvattama suomenhevosori. Kasvattajalta ori myytiin  Vibajan hoiviin, jossa ori sai osakseen mukavan ja menestyksekkään elämän. Luonteeltaan Varpuksi kutsuttua tammaa on kuvailtu ystävälliseksi ja erittäin järkeväksi tapaukseksi. Neidin kanssa tulikin toimeen miltei ketä tahansa, jopa kokemattomat heppaharrastajat. Painotteeltaan Varpunen oli koulupainotteinen. Sijoituksia KRJ:sta Varpulla oli jopa yli 30 kappaletta. Jälkeläisiä tammalla on valitettavasti vain yksi kappale.
  
iei Viimeinen Tinasotilas on todella menestynyt suokkiori. 20.3.2009 kuollut suomenhevosori ei tosiaankaan menehtynyt mainetta saamatta. Vaikka orin kuolema sattuikin, jäi siitä monet hyvät muistot mieleen. Repeksi kutsuttu ori oli väriltään punaruunikko. Siltä löytyi säkäkorkeutta 152 senttimetriä. Painotteeltaan kaunis Repe oli koulupainotteinen. Herran on kasvattanut Vipeltäjä ja sen omistikin aikoinaan Vipeltäjä. Orilta löytyy KRJ sijoituksia 29 kappaletta, kaiken kaikkiaan kilpailuita 230 kappaletta. Ori on myös kokeillut valjakkoajoa. Tinasotilas on vieraillut myös useissa eri laatuarvosteluissa. Se on palkittu seuraavin meriitein: KRJ III, KTK III ja SLA II. Lisäksi ori oli VirSun orilistalla ja esikantakirjattu. 
 
iee Troijan Virvaliekki oli todella näppärä kouluratsu. Koulutustasoltaan tamma oli Vaativa A tasolla, mutta hyppi myös esteet jopa 90 senttisinä. Virvaksi kutsutun tamman kasvatti Troija, mutta tamma myytiin Vipeltäjän omistukseen. Väriltään tamma oli tummanrautias Säkäkorkeutta neidiltä löytyi 154 senttimetriä. KRJ sijoituksia tammalta löytyy 25 kappaletta ja kilpailuita kokonaisuutena 195. Tamma on lisäksi kilpaillut myös muissa lajeissa, kuten esteillä ja valjakossa. Muita sijoituksia tammalla on 3 kappaletta. Jälkeläisiä Virvalta löytyy jopa 9 kappaletta
 
Veekan emä, Mörkövaaran Aaveritari, on menestyneen Mörkövaaran yksi lukuisista kasvateista. Aaveeksi kutsuttu suomenhevostamma on syntynyt v. 2008 suomessa. Tamma myytiin kilpakotiin miseryn hoiviin virtuaalitalli  Moondanceen, jossa Aave onkin saanut loistavaa hoivaa osakseen. 154 senttinen tamma on painotteeltaan yleispainotteinen. Se on kilpaillut aktiivisesti niin esteillä, kentässä, koulussa kuin valjakossakin. KRJ sijoituksia löytyy 47 kappaletta, ERJ sijoituksia 60 kappaletta, VVJ sijoituksia 12 kappaletta ja KERJ sijoituksia 12. Aave on myös käynyt laatuarvosteluissa ja se on palkittu seuraavin palkinnoin: YLA2, ERJ II.

Aaveen isä Mörkövaaran Laukkuvaras on jo kadonneista sivuista päätellen edesmennyt herra. Lateksi kutsuttu ori on myöskin Mörkövaaran yksi menestyneistä kasvateista. Ori oli aikoinaan aktiivisessa kilpakäytössä. Sijoituksia orilta löytyi ERJ:stä jopa 70 kappaletta ja KRJ:sta 100 kappaletta. Orilla oli jonkin verran myös VVJ ja KERJ sijoituksia. Jälkeläisiä tämä ori jätti kuusi kappaletta.

eii, Kurittoman Leijonaraita oli Kurittoman kasvattama suomenhevos-ori, joka kuitenkin myytiin Moondanceen kilpakäyttöön. Korkeudeltaan Leijonaraita oli 155 senttimetriä. Se kilpaili yleispainotteella lajissa kuin lajissa. Se on palkittu laatuarvosteluissa
mm. KRJ-IV palkinnolla sekä YLA2 palkinnolla. Jo näistä palkinnoista voi päätellä, kuinka hyvin Leijonaraita pärjäsi
kilpakentillä. Jälkeläisiä ori on jättänyt 2 kappaletta.

eie, Ellenin Titta oli ilmeisesti todella upea suomenhevostamma. Rakenteeltaan Titta oli suorastaan hunajaa, sillä tamma on
palkittu NJ - tittelillä VIR MVA Ch. Lisäksi tamma on palkittu seuraavilla laatuarvostelupalkinnoilla:  VVJ-II, KRJ-II


Aaveen emä, Veripiika KAT, on Katvuston kasvattama suomenhevosneiti. Tamma on väriltään vaaleanrautias ja säkäkorkeudeltaan pienhevosen kokoinen 148 senttimetriä. Nykyisin tamman omistaa ninja. ja hepo asustaa Mörkölässä. Se on kilpaillut aktiivisesti ERJ:ssä sekä myös KERJ:n puolella. Sijoituksia ERJ:stä löytyy 37 kappaletta ja KERJ:stä 6 kappaletta. Veeraksi kutsuttu tamma on 3 varsan äiti. Luonteeltaan tammaa on kuvailtu miellyttäväksi ja iloiseksi suomenhevostammaksi, jonka kanssa on aina mukavaa viettää aikaa.
 
eei, Nefertarin Xalmiakki oli elämänsä Hallavuon omistuksessa suomessa. Ruunan kasvatti Chantelle, joka hoitikin poikaa varsana hyvin. Salmariksi kutsuttu herra tosiaan oli ruunattu, mutta ilmeisesti pakasteita löytyi. Kooltaan ruuna oli pienhevonen (147 cm) ja painotukseltaan yleispainotteinen. Ruuna oli kilpaillut jonkin verran ERJ:ssä ja KRJ:ssä. Sijoituksia ERJ:stä löytyy 4 kappaletta ja KRJ:stä 10. Salmari sijoittui kerran myös kenttäratsastuksessa. Herra oli siis monipuolinen ja suoritti melkein minkä lajin tahansa.
  
eee, Lakean Maktaleena oli todellakin valehtelematta upea Lakean kasvatti! Tamman omisti neidin elinaikana  Katvusto, jossa hevonen menestyi todella mahtavasti. Väriltään Elliksi kutsuttu tamma oli rautias ja säkäkorkeudeltaan 149 senttimetriä. Painotteeltaan Maktaleena oli estepainotteinen ja koulutettu tasolle HeA/120cm. Tamma oli aktiivisessa kilpakäytössä koko sen eliniän. Tammalta löytyy sijoituksia mm. ERJ 47 kappaletta ja KERJ 11 kappaletta. Lisäksi tamma on palkittu näyttelyissä Champion - arvonimellä. Maktaleena vieraili myös useissa laatuarvosteluissa ja saavutti seuraavia palkintoja: SLA-II, YLA2, ERJ III, KTK-III. Luonteeltaan tammaa on kuvailtu erittäin uteliaaksi ja kekseliaaksi hepoksi.
(c) Emmi N.

12.9.2010 Estekilpailut

Saavuimme Veeran kanssa KK Bailadorin tiloihin kahdeksan aikaan aamusta. Olimme harjoitelleet viikolla kovasti ja toivoin että menestyisimme. Luokkaan osallistuisi hurjat 100 hevosta ja olimme lähdössä 19.. Aamusta Veera oli pirteä ja hyväntuulinen, minä luottavaisin mielin. Hoidin tamman kisakuntoon ja lähdimme verryttelyalueelle, jossa sai hypätä muutamia esteitä. Veera oli reippaalla päällä, pelkäsin että liiankin. Sen takia aloin miltei heti treenaamaan tamman kanssa laukassa lyhyttä ja pitkää askelta. Vasta tämän jälkeen hyppäsimme muutaman harjoitusesteen. Pian tuli vuoromme radalle. Minua jännitti, mutta tamma tuntui itsevarmalta. Pian pilli soi ja saimme aloittaa. Veera laukkasi pontevaa laukkaa pitkällä askeleella ensimmäiselle pystylle ja ylitti sen vaivatta. Seuraavakin este meni upeasti. Pian tuli kolmen esteen sarja askeleen välein, jota olimme aikaisemminkin harjoitelleet. Annoin vahvan pohjetuen ja samalla tein selvän pidätteen. Tamma tajusi onnekseni idean ja onnistui upeasti hypyissä. Loppurata onnistui yli odotusten. Päivän päätteeksi sijoituimme luokassa kolmanneksi, vain sekuntien päähän paremmista! 

 

10.9.2011 Kilpailutreeni

Tänään harjoittelisimme Veeran kanssa kilpailuja varten. Ylihuomenna olisi hypättävänä 100cm rata ja tänään harjoittelemme sitä varten. Olin laittanut radan pystyyn maneesiin ja vein Veeran sinne yhdeltä iltapäivällä. Aluksi lämmittelimme ympyröillä kevyessä ravissa ja sitten pienillä esteillä. Nostin laukan ympyrälle ja siitä sitten suorittamaan rataa. Veera hyppäsi ensimmäisen pystyn nätisti ilman ongelmia. Seuraava pystykin meni näppärästi, mutta sen jälkeinen parin askeleen välein olevien esteiden sarja tarvitsi harjoittelua. Veeran askel venyi liiankin pitkäksi ja seuraavalle esteelle hyppy ei lähtenyt oikeasta kohtaa. Tulin uudelleen tälle sarjalle pidättäen Veeraa kunnolla ennen sarjaa. Sain askeleen lyhennettyä sopivasti esteille ja tamma hyppäsikin ne oikein hyvin. Sarjan loputkin esteet sujuivat. Harjoittelimme vielä laukan sisällä muutoksia, eli lyhyttä laukka-askelta ja pitkää laukka-askelta. Lopulta Veera kuunteli hienosti ja annoin sen kävellä. 

 

30.1.2010 Estetreeni

Veeran hoitaja oli lämmitellyt tamman valmiiksi, sillä minulla oli kiireinen päivä. Tänään oli tarkoitus harjoitella 100cm pystyä, joka oli viimekisoissa mennyt huonosti. Veera oli pirteällä päällä ja aloitimme hyppäämisen 80cm korkeista esteistä. Veera suoritti esteet nätisti ja pysyi hyvin käsissä. Hoitaja nosti esteet 100cm ja lähestyessäni estettä, huomasin tamman hieman jännittyvän ja lisäävän vauhtia. Tämän takia käänsinkin sen ympyrälle rauhoittumaan. Kun tamman laukka oli tasaantunut, suuntasimme uudelleen 100cm pystylle. Nyt se oli jo hieman rauhallisempi. Esteelle tulo oli hyvä ja hyppyynkin olin tyytyväinen. Alastulon jälkeen tamman vauhti taas lisääntyi liikaa, mutta sain sen sopivasti takaisin ennen seuraavaa 100cm estettä. Tällä kertaa puomi tippui. Hoitaja kävi korjaamassa sen ja yritin uudelleen samaa estettä. Tajusin, etten ehkä itse tue tammaa tarpeeksi pohkeella ponnistuksessa ja yritin nyt olla tasaisemmalla ja voimakkaammalla pohkeella. Nyt onnistuikin huomattavasti paremmin. Harjoittelimme estettä vielä muutaman kerran, kunnes hoitaja sai kävelyttää tammaa.

 

10.9.2009 Esteitä maastossa

Syksyn ensimmäiset päivät olivat vielä lämpimiä. Tänäänkin aurinko paistoi lämpimästi ja päätin että tänään treenataan ulkona kaikkea mahdollista mitä voidaan ennen talven tuloa. Veera odotti karsinassaan harjattuna, "lähdetäänkös tänään hyppäämään esteitä maastoon" kysyin tammalta. Hain estevarusteet ja laitoin varovasti satulan Veeran selkään. Veera tuntui innokkaalta, se tiesi että nyt pääsisi vauhtiin. Pihalla nousin tamman selkään ja lähdimme käynnissä kohti maastoesteratoja. Matkaa oli tallilta noin 20 minuuttia, joten tamma ehti hyvin lämmetä alkuun käynnissä ja sitten kevyessä ravissa. Pian tulimme jo ensimmäiselle sarjalle. Pyysin Veeran laukkaan ja se lähti vähän liiankin innokkaasti ensimmäiselle esteelle. Hypystä ei tullut tarpeeksi hallittua ja hypyn jälkeenkin sain tehdä töitä, jotta tamma kuuntelisi. Seuraava este onnistui jo paremmin ja tunsin tamman olevan hallinnassani. Hyppäsimme vielä muutaman siltä suoralta ja sitten pyysin tammanhetkeksi raviin ja käyntiin ennen seuraavaa sarjaa, joka olisi hieman vaativampi ja sisältäisi pienen vesiesteen. Kävelyn jälkeen olimme jo lähempänä tätä sarjaa ja pyysin Veeran taas laukkaan. Hypyt onnistuivat hyvin ja vesiestekin meni toiveiden mukaisesti. Toivoisin vain etten itse jännittäisi, sillä Veera kyllä menee yli varmasti. Tallilla kävelytin tammaa ja riisuin sen jälkeen varusteet pois.

 

20.8.2009 Kouluvalmennus, valmentaja: Nica

Heti valmennuksen alusta asti Veera toimi moitteettoman hienosti. Hevonen kulki rennosti ja työskenteli parhaittensa mukaan. Todella rehellinen ja osaava suomenhevonen.
Lähdimme ihan aluksi tekemään ympyröitä ja muitakin taivutuksia, jotta saisimme Veeraa verryteltyä. Välillä teitte pysähdykiä ja temmonvaihteluja joita seurailin kentän reunalta. Otitte vielä laukkaa molempiin suuntiin, ja sitten pääsimme aloittamaan oikean työskentelyn.
Lähdimme tulemaan kulmista kaarevaa tietä keskemmälle kenttää. Kun olitte 'neljäsosa' keskihalkaisijalla r:n ja s:n kohtaan tehtyyn pydähdykset ja siitä lähtettiin sitten harjoitusravissa liikkelle ja palattiin uralle ennen seuraavaa kulmaa. Lyhyillä sivuilla tehtävänä oli tehdä voltti tai kahdeksikko. Teimme tätä molempiin suuntiin ja sitten muutimme tehtävää niin, että nyt tultiin kaarevalla tiellä sisään 'neljäsosa' keskihalkaisijalle ja lähtettiin siitä ravipohkeenväistössä uralle. Muuten tehtävä pysyi samana. Tämän jälkeen oli pienenen huilin aika ja kävelitte hetken pitkin ohjin.
Seuraavana juttuna otimme vähän laukkaa. Laukkasimme ensin keskiympyrällä ja tarkoituksena oli saada muutettua laukan tahtia aina puolen ympyrän välein. Ensin pidennys, sitten kokoaminen, taas pidennys ja niin edelleen. Vaihdoimme välillä suuntaa ja teimme saman toiseen suuntaan. Sitten lähdimme tekemään vähän laukanvaihtoja ja lisättyä laukkaa halkaisijoilla. Veeralla on muuten todella hyvännäköinen ja pyöreä laukka.
Laukkatehtävien jälkeen oli taas pieni hengähdystauko, mutta sen jälkeen (eli lopputunnista) otimme vielä etuosa- ja takaosakäännöksiä ja jotain siirtymisiä. Työskentelynne oli ihailtavaa koko valmennuksen ajan. Ratsastaja ja ratsukko todellakin sopivat yhteen kuin nakutettu! 

 

  

17.4.2009 Kouluvalmennus, valmentaja: Elina

Veera vaikutti jo alkutunnista varsin pirtsakalta. Alkukäynneissä se jo harppoi vauhdikkaita ja pitkiä askeleita ja monesti se yritti siirtyä omasta tahdostaan raviin. Kun aloitimme verryyttelyn ravissa, Veera selvästi innostui mutta pysyi hienosti hallinnassa. Aloitimme taivutteluilla niin, että määräsin teidät tekemään mahdollisimman tarkkaa ja pyöreää ympyrää. Hetken päästä Veera hieman rentoutui ja taipui hienosti, ja koko ajan se kuunteli apujasi sekä ravasi hienosti ja rytmikkäästi. Aloitimme lisäksi hieman temponvaihteluita ympyrällä, joka onnistui erinomaisesti. Kun siirryimme taas koko-uralle, harjoittelimme hieman pohkeenväistöä. Veera ei aluksi ihan ymmärtänyt mitä siltä pyysit, ja tarjosi laukannostoa. Pienen säädön jälkeen sait sen menemään hienosti ja Veera kuunteli pohjettasi hyvin. Lopuksi otimme hieman laukkoja. Temponvaihtelut ja lisätty laukka sujui hienosti, yhteistyönne onnistuu ja näyttää hienolta!
  

  
7.4.2009 Estevalmennus, valmentaja: Elina
Kun aloitimme estevalmennusta verryyttelyravien merkeissä, Veera liikkui hieman tahmeasti ja sait useasti huomauttaa sitä pohkeen avulla. Kun hieman kiristimme vauhtia, se alkoi liikkua sulavammin ja selvästi hieman piristyi, ainakin liikkeet paranivat. Otimme hieman laukkaympyröitä näin alkuun. Tänään oli tarjolla kolmella esteellä treenausta, varsin yksinkertainen homma mutta vaatii hyvät lähestymiset ja oikeanlaiset laukka-askeleet sekä onnistuneet hypyt. Nostin ensin ensimmäisen esteen ristikoksi ja muut hypyt 80 cm pystyiksi. Ensimmäinen tehtävä oli lähestyä sarjaa ravissa, hypätä ristikko, nostaa ristikon päällä oikea laukka ja jatkaa loput esteet laukassa. Veera lähestyi estettä hienosti ravissa, mutta patistit sitä hieman liikaa eteenpäin ja hypystä tuli hivenen liian jyrkkä. Laukka nousi hienosti hypyn aikana, mutta ensimmäisen hypyn johdosta väli toiselle esteelle jäi puoli askelta liian pieneksi. Kolmannelle esteelle lähestyitte hienosti, ja pääsit hyppyyn mukaan ajoissa. Toisella kerralla, kun kaikki esteet nostettiin 90 cm pystyiksi, ja lähestyminen tapahtui laukassa, kaikki meni nappiin. Veera hyppäsi innokkaasti mutta hallitusti. Esteiden väliin sait sen kolme laukka-askelta, joka takasi hyvät lähestymiset jokaiselle esteelle. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen päätimme tunnin reippaaseen raviin.

   

 

1.3.2009 Kouluvalmennus, valmentaja: Roy

Alkuverkka meni hyvin, tamma osoitti selvästi pitävänsä ja haluavansa työskennellä kunnolla. Aluksi oli tarkoituksena saada Veera vielä herkemmäksi avuille, sekä istunnalle. Aluksi aloitimme tekemällä täyskaartoja, sekä pysäytysksiä. Täyskaarroilla tamma taipui hienosti, sekä kaarista tuli melkein symmetrisiä. Ravista ja käynnistä pysähdykset menivät hyvin, sekä tamma oli todella hyvin kuulolla avuillesi. Seuraavassa tehtävässä teidän piti nostaa pysähdyksestä laukka ja mennä pitkät sivut avotaivutusta jatkaen laukassa. Veeralle tässäkään ei ollut haastetta. Avot menivät mallikkaasti. Kolmas tehtävä oli ehkä hieman vaikea Veeralle. Ensiksi mentiin ravissa keskihalkaisialle ja halkaisijalla puolet oikealle ja puolet vasemmalle avotaivutusta. Tämän jälkeen jatkoitte maneesin uraa pitkin laukassa ja teitte kokorataleikkaa tien, jonka mentiin laukkaväistössä. Tämäkin sujui ihan hyvin Veeralta, sekä tamma kuuntelee istuntaasikin hyvin.
  

    
12.2.2009 Estevalmennus, valmentaja: Roy
Eli tänään olisi sitten estevalmennuksen vuoro. Veera vaikutti hieman huonotuuliselta, mutta tuo ei paljoa työskentelyä haitannut. Alkuverkassa menitte ihan vain puomeja, sekä pientä ristikkoa. Verkattuanne aikanne oli aika siirtyä korkeimpiin esteisiin. Ensin hyppäsitte 60cm pystyn, jonka jälkeen tulee pitkä laukka ja 70cm okseri. Okserin jälkeen kääntyy aika tiukasti toiselle 60cm pystylle, jonka jälkeen tulee 50cm trippeli. Tamma hyppäsi koko radan puhtaasti ja hyvillä ilmavaroilla. Veera ei myöskään kiihdytellyt turhaan, vaan pysyi hyvässä tahdissa koko radan ajan. Myöhemmin korotin kaikkia esteitä. Ensimmäinen pysty 100cm, okseri 90cm, toinen pysty 100 ja viimeinen trippeli 80cm. Suorititte esteiden korkeudesta huolimatta tämänkin radan puhtaasti, eikä tullut yhtäkään pudotusta. Hyvää työtä!